Pelillä on tavoite
Suunnan seuraaminen, opasteeseen pysähtyminen tai paikan löytäminen ovat havaittavia tehtäviä. Pelistä tulee opetusväline, kun lapsi tietää, mitä hän yrittää saavuttaa. Ei riitä, että harjoituksesta tehdään hauskaa: opettaja valitsee, mitä sen avulla voit oppia. Samaa toimintaa voidaan mukauttaa muuttamalla yhtä sääntöä ohjeiden keräämisen sijaan.
Lyhyt ohje ja sitten esittely
Esittele toiminta ja kriteeri ja tarkista sitten, mitä lapsi on ymmärtänyt. Kerran nähty esittely ei takaa, että suunta tai pysäytysmerkki tunnetaan. Tekniset sanat yhdistetään vähitellen kokemukseen. Ryhmät rakennetaan seuran kanssa; ikä ei yksinään kuvaa kaikkia eroja ymmärryksessä tai käytännössä.
Tee kumppanista henkilö
Jaetut harjoitukset voivat opettaa odottamaan, ilmoittamaan ja kunnioittamaan taukoa. Roolien tulee olla yksinkertaisia ja yhteistyön hallittua. Lapsen ei pitäisi olla yksin vastuussa häntä vaivaavan tilanteen ratkaisemisesta. Opettaja järjestää parit ja on käytettävissä. Harjoituksen onnistumiseen kuuluu molempien kumppanien ohjeiden noudattaminen, ei vain viimeinen ele.
Nimeä konkreettinen edistyminen
"Pysähdyit opasteeseen" tai "löysit suunnan ilman apua" kuvaa tunnistettavaa menestystä. Jatkuva lasten vertaaminen vaarantaa painopisteen siirtymisen kohti paikkaa ryhmässä. Henkilökohtainen vertailuarvo antaa sinun valita seuraavan vaiheen. Vyö on virstanpylväs kehyksessä; se ei tiivistä huomiota, yhteistyötä tai kaikkea kurssin oppimista.
Tarkista ymmärrys
Pitäisikö lastenkurssin olla lyhyempi aikuisten kurssi?
Katso vastaus
Ei välttämättä. Organisaatio ja ohjeet mukautuvat ryhmään ja koulutustavoitteeseen.